Uuden vuoden lupaukset - vähän eri tavalla

Teksti on osin vapaasti käännetty ja referoitu, omilla lisäyksillä ja Suomeen sovittamisella, yhdysvaltalaisen psykologi Julia Colwellin blogikirjoituksesta The Only Question You Need to Ask Before Making Major Life Changes, 29.12.2014

Tähän aikaan vuodesta kaikki aikakauslehdet - ja muutkin - puhumattakaan sosiaalisesta mediasta ja kavereista ja...ja...ja… kertovat kyllästymiseen asti uusista päätöksistä, tavoitteista, suunnitelmista ja ideoista. Näissä jutuissa yhteisenä nimittäjänä on usein henkilökohtainen kehittyminen, parantuminen, laihtuminen, lihominen, rikastuminen tai mikä nyt milloinkin. Ja ensimmäinen päivä uutta vuotta on se startin hetki, kun uusi elämä alkaa ja vanha jää taa. Sen jälkeen kaikki on ihmeellistä ja ihanaa, on noustu uudelle tasolle ja valaistuttu. Joo, toki.

Tietysti, on hyvä toisinaan pohtia elämää ja tehdä uusia siirtoja ja valintoja, mutta miksi ihmeessä se täytyy tehdä just uutena vuotena? Älä ymmärrä väärin, en halua tyrmätä tätä tapaa. Teen itsekin uuden vuoden lupauksia. Mietin vain, että eikö tätä pohdintaa pitäisi tehdä pikkuisen useamminkin? Se kuitenkin on mielestäni todella hyvää näissä päätöksissä, että ne osoittavat ihmisen miettineen asioita ja todenneen, että jotakin on pielessä. Sen tunnistaminen on muutoksen ja kehittymisen lähtökohta. Kun ymmärrät, että jotakin on rikki, voit alkaa korjata sitä. Tällä kirjoituksella haluan tuoda esiin yhden hyödyllisen ajattelumallin, joka voi auttaa sinua saamaan aikaan parempia päätöksiä.

Ihmismieli käsittelee ongelmia omalla erikoisella tavallaan. Tämä johtuu ihmislajin kehittymisestä, evoluutiosta, ja se on toisaalta myös mahdollistanut lajin selviytymisen. Kun huomaamme, että jotakin on vialla, mielemme vaihtaa luovan ajattelun reaktiiviseen moodiin. Tämä muutos on mahdollistanut hengissä säilymisen luonnon kovissa olosuhteissa: “Tuolla pusikossa liikkuu jokin. Se on varmasti petoeläin tai vähintäänkin vihollinen!” Ja kaikki ajattelu kanavoituu - ja kaventuu - tilanteesta selviytymiseen; pakenemiseen tai taisteluun.

Tämä ajattelu mahdollistaa tehokkaan selviytymisen ja tilanteen saamisen hallintaan, mutta siinä on pari pientä haittapuoltakin. Kun huomaamme ongelman, huomaamme helposti myös seuraavan ja sitten jonkun kolmannen. Ja hei, tuossahan on vielä neljäskin pulma. Ajattelu urautuu siihen, mitä meidän täytyy saada muutettua - ja yleensä sitä muutostarvetta haetaan vielä nimenomaan ympäristöstä, oman itsen ja oman mielen ulkopuolelta.

Niinpä, kun löydämme ongelmakohteen, vaikka sitten sen vyötäröllä olevan ylimääräisen pelastusrenkaan, seuraavaksi huomio kiinnittyy ryppyihin silmäkulmissa… siitä on tosi lyhyt matka pohtia stressaantumista työssä, edelleen mietitään kuinka tuli käytyä vähän shoppailemassa vaatteita, kuinka löperöä rahankäyttö yleensäkin on.... Ja sitten aletaankin jo listaamaan ongelmia puolisossa. Pulmasoppa on valmis.

Mitäs jos tänä vuodenvaihteena tekisitkin toisin? Ennen kuin alat listata kaikkia korjattavia ja elämässäsi huonosti olevia asioita, kysyisitkin itseltäsi uudenlaisen kysymyksen: mitä mahtavaa minä olen saanut tänä kuluneena vuotena aikaan? Mitä hienoja juttuja olen tehnyt? Ei tämä tee elämääsi valoisammaksi tai ratkaise kaikkia universaaleja ongelmia, mutta se virittää mielesi paremmin luovan ajattelun taajuudelle.

Joten, ennen kuin teet päätöksiä vuodelle 2015, käytä hetki miettimällä mitä saavutit vuonna 2014. Ota oikeasti paperia ja kynä, kirjoita asiat ylös. Kannattaa varmasti ottaa kaverikin mukaan miettimään näitä, kaksin se on vielä hauskempaa. Siis, kysy:

Mitä sellaista tein vuonna 2014, mistä todellakin nautin?

Huomaa, että tässä ei ole tarkoitus - ainakaan pelkästään - listata asioita, joista olet erityisen kiitollinen/onnellinen. Eikä ideana ole myöskään listata hyviä asioita, joita olet saanut muilta tai maailmankaikkeudelta, niiden listaamiseen on oma aikansa. Nyt on kyse sinusta, niistä asioista joita aikaansaat tai sinulle tapahtuu arkisesti.

Lista voisi sisältää vaikka seuraavanlaisia juttuja:

• Minulla on elämässäni ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua
• Minulla on hyvä, mielenkiintoinen työ ja nautin siitä kovasti
• Tein tosi hyvän tuloksen siinä yhdessä projektissa, vaikka se olikin todella haastava
• Remontoin saunan ja siitä tuli hieno
• Opin käyttämään uutta tietokoneohjelmaa / älypuhelinta / pesukonetta...
• Laitoin Spotify’hin aivan huikean listan - tykkään kuunnella sitä päivittäin
• Sain hienon valokuvan muuttohaukasta
• Olin kesällä paljon ulkona ja aurinko teki niiiiiiiiiiiiiiin hyvää
• jne

Listaa tehdessäsi ei ole tarkoitus, että saat mukaan kaikki maailman hyvät jutut. Eikä sinun tarvitse harmitella, kun Kilimandsarolle kiipeäminen jäi puolitiehen - eli listalla ei tarvitse olla mitään ällistyttävän huimia juttuja. Tarkoitus on vain saada aivosi positiiviseen, luovaan vireeseen ja se, että huomaat ettei kaikki asit ole niin kamalan huonosti.

Näin saat näkymän elämääsi hivenen “kauempaa” ja huomaat, mitkä asiat toimivat. Voit nostaa näille asioille maljan ja hieman juhlia niitä, positiivisia juttuja. Tämä saa tuoreen tarkastelukulman myös niihin uuden vuoden tavoitteisiin ja korjattaviin asioihin.

Joka tapauksessa, kaikille Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Parempaa polttoainetta ?

Olen marraskuun alkupuolelta saakka noudattanut ruokavaliota. Tai ainakin parhaani mukaan yrittänyt… Minulla herätys tähän savottaan tuli terveystarkastuksessa 11.11.2014.

Oikeastaan tuo ei ollut terveystarkastus vaan lääkärikäynti, vuosittainen verenpainetarkastus. Ennen lääkärille menoa olin jo käynyt labrassa, jossa otettiin tosi monta putkea verta ja sydänfilmi, sekä olin omatoimisesti seurannut verenpaineita parin kuukauden ajan. Lääkäri kertoi sitten tarkastuksessa karuja faktoja: verenpaine on ihan liian korkea, kolesteroli on liian korkea ja painoa on liikaa. Okei, kaikki muut noista tiesin itsekin etukäteen, paitsi kolesterolin. Toki siitäkin oli hyvä aavistus, koska se oli ollut koholla jo aiemmissa terveystarkastuksissa.

Sain kotiintuomisiksi paljon hyviä neuvoja sekä reseptin uudelle, tehokkaammalle verenpainelääkkeelle, kolesterolilääkkeitä en (vielä) huolinut. Lisäevästyksenä oli ottaa yhteyttä, jos paineet ei laske ja noin puolen vuoden päästä kutsu kolesterolin tarkastusmittaukseen. Koska olen luonnoltani vähän skeptikko, aloin kotiin tultuani tutkia lääkärin kertomia tapoja kolesterolin alentamiseen ja painon pudotukseen. Totesin, että on monenlaisia oppisuuntia näissä molemmissa asioissa ja enimmäkseen kaikki oppisuunnat ovat enemmän tai vähemmän toistensa vastakohtia.  

Tulin siihen tulokseen, että vaikka kuinka kyseisestä lääkäristä pidänkin ja hänen asiantuntemustansa arvostan, niin hänkin kertoo vain niitä asioita, jotka hänelle on opetettu tai jotka hän on muutoin omaksunut. Ja mikään ei todista, että mikään hänen kertomansa olisi absoluuttisesti totuudenmukaista ja minulle sopivaa.

Noniin, siispä tutkin asioita ja jotenkin päädyin sellaiseen lopputulemaan, että esim tässä blogissa esitetty asia olisi ehkä lähempänä totuutta. Taikka sitten Uffe Ranskovin julkituomat ajatukset. Joten “omaksi totuudekseni” omaksuin jonkinlaisen muunnellun karppauksen, sekä muutamat lisäaineet / -ravinteet. Pudotin ruokavaliostani minimiin

• valkoiset jauhot, myös pastan
• perunan
• riisin
• sokerin ja sokerituotteet
• margariinit eli voimakkasti prosessoidut rasvat

Lisäsin rasvaa (öljyt, pähkinät, myös voi…), maitotuotteita (rahkaa, jogurttia) sekä aloin syömään pari ruokalusikallista pellavansiemeniä päivässä. Myös lisäsin proteiinien saantia (kanaa, kalaa, kalkkunaa). D-vitskuja söin jo ennestäänkin 100 mikrog/päivä. Lisäksi tavoitteena on hankkia Guarem-valmistetta, kunhan löydän sitä jostakin.... Guarkumi näes sitoo ruoan hiilihydraatteja ja estää niiden imeytymistä, alakarppaajat suosivat tätä tuotetta. Niin, ja vielä lisäksi aloin seuraamaan ruokavaliotani Kalorilaskuri.fi -palvelussa. Hiilareita syön päivässä noin 150g, tämä tulee täysjyväleivästä ja kasviksista & hedelmistä. Ruoka-aineksien suhteet ovat päivittäin suunnilleen: hiilarit 25%, proteiinit 35%, rasva 40% (ennen hiilarit 50%, prot 25% rasva 25%). Eihän nuo suhteet näytä paljonkaan muuttuneen, mutta kyllä tuo ruokavaliossa näkyy...

Nyt olen noudattanut tätä omintakeista karppaus ruokavaliota kolme viikkoa. Paino on pudonnut 2,4 kg. Mutta se ei ole suinkaan tärkein juttu. Olo on muuttunut paremmaksi, mieli on “terävämpi” ja seesteisempi. Lisäksi juuri tänään viimeksi ajattelin käydessäni muutaman kilometrin kävely/hölkkä -lenkillä, että meno on paljon kevyempää ja vahvempaa kuin ennen. Eikä kaikki todellakaan johdu painon pudotuksesta, koska viime keväänä paino oli vielä muutaman kilon alempana, mutta meno oli silti tukkoista. Liekö siis nykyinen safka parempaa polttoainetta.

Runoiluja

Joskus sitä tulee pistettyä päänsä kovin ahtaaseen silmukkaan. Niinkuin tässä jokunen päivä sitten, kun erehdyin tykkäämään FB-kaverini runopäivityksestä. Tiedätte varmaan - tai ainakin voitte arvata - kupletin juonen: tykkäämällä saat sen runoilijan nimen, jota sinun tulee siteerata etusivullasi. Ja niin edelleen...lopulta koko FB on yksi iso runoteos. Siis edellyttäen, ettei kukaan katkaise ketjua. (Vaikka siitä ei sitten seuraisikaan seitsemän vuoden epäonni).

Oma siteeraukseni

Minä sain siteerattavakseni Arno Kotron. Ihan jees, olen lukenut paljon hänen runojaan, "Sanovat sitä rakkaudeksi"-kirjan osaan suunnilleen ulkoa, muutenkin tykkään tyylistään. Mutta olihan se vaan vaikeaa sitten kuitenkin valita se runo, jonka haluan kirjoittaa omalle naamakirjaseinälleni. Tai ei se oikeastaan ollut, mutta kun olin valinnut, minkä haluaisin laittaa, iski epäilykset: "rohkenenko, mitä kaikki ajattelevat, uskallanko ees tunnustaa, että luen runoja???". Lopulta sitten laitoin kohdan kirjan toisen luvun alkupuolelta. Sen missä pohditaan kuinka suhde väljähtyy, huonosti valitut sanat alkavat kasvattaa muuria ihmisten välille, sitten kaikki sanat ovat huonoja ja lopulta kaikki mitä sanotaan on "sattuvasti sanottu". Päivitykseen tykkäyksiä tuli enemmän kuin mitä tunsin runoilijoita. 

Entäs sitten

No, joitakin runoilijoita oli helppo löytää, vaikka halusinkin kohdentaa jutut niin, että kukin kaverini saisi siteerattavakseen jotenkin oman näköisensä runoilijan. Ja mielellään sellaisen, johon en uskoisi hänen tutustuneen aiemmin. Muutamat perustyypit meni kevyesti; Heli Laaksonen, Neruda... Tabermannia tai Anhavaa tms en viitsinyt oikeasti edes harkita kenellekkään, koska ne olisi olleet liian "helppoja".  Mutta sitten huomasin, ettei oma tietämys riittänyt, en vaan tuntenut niin montaa runoilijaa, joita olisin halunnut sitten kavereilleni tutustuttaa.

KVG

Siispä täytyi sukeltaa hakukoneiden ihmeelliseen maailmaan. Parin tunnin selailulla sain kasaan hyvän liudan mielenkiintoisen oloisia runoilijoita, uusia ja vanhempia. Pyrin etsimään vain sellaisia, joiden teoksia on julkaistu muutenkin kuin omakustanteina (=löytyy helpommin kirjastosta). Ja mieluusti tyyppejä, jotka ovat julkaiseet enemmän kuin yhden kirjan, mutta tätä en pitänyt poissulkevana kriteerinä kuitenkaan. Ja sitten rynnistin itse kirjastoon. Lueskelin siellä sekä lainasin puolenkymmentä kirjaa myös kotiin saakka. Ja löysin upeita juttuja sekä itselleni aiemmin tuntemattomia kirjoittajia. Parhaiten kolahti Kari Hotakainen (kyllä, hän on kirjoittanut monta runokirjaa 80-luvulla), Outi Mäenpää (kirja nimeltä Naarassika, todella vahva! Eli hän osaa muutakin kuin näytellä), Jorma Kapari (enimmäkseen toiminut ranskan kielen kääntäjänä, mutta myös kirjoittanut itse).

Epilogi

Olen tosi kiitollinen itselleni siitä, että ymmärsin tarttua tähän haasteeseen, sekä FB-kaverilleni siitä, että Hän valitsi minulle siteerattavaksi runoilijan, jonka runoilla oli minulle merkitystä. Ennestään minulle tuntemattomien runoilijoiden etsimisellä oli myös suuri vaikutus. Siitä on aivan liian kauan, kun viimeksi olin kuljeskellut runoilijoiden loihtimissa puutarhoissa - nyt löysin ne jälleen. Ehkä alan itsekin taas kirjoittaa, tässä blogissa voisi olla aloitus... runosivustolla nikkini ei ole vielä vanhentunut, joten ehkäpä sinnekin...