Ihan omakohtaisella tutkimuksella olen vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että "Lidl on halpa". Ne ryökäleet vielä sanovatkin sen suoraan. Viimeisen vuoden - puolentoista aikana myös asiakkaat eli ruokaostoksilla käyvät ihmisetkin ovat oivaltaneet tämän. Suunnilleen vuoden 2013 syksyllä aloin huomata jonojen Lidlissä pidentyneen ja että ostoskärryissä oli muutakin kuin saksalaista olutta ja vettä.
Koska en usko, että uusia asiakkaita syntyisi tyhjästä olen nokkelasti päätellyt, että niitä tulee muista kaupoista - esimerkiksi K- ja S-ryhmistä. Kun asiakkaat lähtevät muualle, pitää kaupan ymmärtää reagoida. Hämmästyttävän kauan menikin ennenkuin kumpikaan kotoisista ryhmistämme heräsi. Taitaa olla vähän kansanluonteesta kiinni tuollainen sokeus kilpailutilanteen muutoksille; kaikki varmaan muistaa mitä Nokialle kävi.
Nojoo, hintojen laskussa K oli pikkuisen edellä, mutta tyypilliseen tapaansa he eivät oikein osanneet ja ymmärtäneet käyttää momentumia markkinoinnissaan ja viime vuoden lopulla tehdyt hinnan alennukset jäivät vähän suutareiksi... ei niitä kovin moni varmaan merkille pannut.
Viime sunnuntaina sitten S-ryhmä ja Taavi Heikkilä repäisi. Tuo uutinen tosiaan räjäytti pankin. Ajatuksella rakennettu markkinointi ja viesti. Hivenen kömpelö toki, mutta mitäs nyt täällä sarvikuonojen maassa voisi muuta odottaakkaan, kun opetellaan tällaista mediamarkkinointia vielä. Tänään tiistaina uutisoitiin, että Prismoissa ja S-marketeissa kävi maanantaina 100 000 asiakasta enemmän kuin tavallisesti ja myynti oli 20% suurempi. Juu, en epäile. Olihan tätä pohjustettu isolla joukolla kaikenlaisia hintakorivertailuja yms yms....
Mutta nyt, hei ihmiset, olettehan ymmärtäneet, että koko tämän operaation juju on sama kuin tuossa itäisessä naapurissamme toteutettava julkisuuspropaganda erään sodan suhteen. Tarkoituksena ei ole myydä tuotteita edullisemmalla hinnalla ja parantaa palvelua => parantaa asiakastyytyväisyyttä => saada lisää sitoutettuja asiakkaita ja kasvaa sekä kehittyä sitä kautta bisneksessä. Kaikista kauimpana totuudesta on T. Heikkilän lausuma: "halu auttaa suomalaisia vaikeina taloudellisina aikoina". Kyllä, ihmiset katsovat kaupassa hintoja tarkempaan, ja kyllä, sieltä löytyy alennuksia. Mutta kukas enää ottaa selvää, missä kaupassa oikeasti kannattaa käydä?
Oivalsin haudatun koiran, kun kiertelin tänään kaupoissa tekemässä omia hintavertailujani. Hämmennyin siitä, kuinka vähän laskettuja hintoja pystyin löytämään, ja kuinka jotkut hinnat tuntuivat jopa nousseen. Valaistumisen hetki oli huomatessani, että banaanit olivat S-Marketissa 100% kalliimpia kuin viime viikon perjantaina: kyse on vain omien markkina-asemien puolustamisesta. Ei siis uuden luomisesta, kehittymisestä, kasvamisesta vaan ihan vain omien poteroiden pitämisestä, siitä ettei haluttaisi luopua saavutetuista eduista täällä pohjolan oligopoliassa. Aiheuttamalla hintahämmennystä hämärretään asiakkaiden vähäinenkin ymmärrys oikeasta hinnasta. Jengi lähtee sen euro/kilo halvemman oltermannin perään - ja ostaa samalla sieltä kaupasta kaiken muunkin. Tällä koetetaan saada paikattua asiakasvuotoa sieltä bonus-plussa-plopplop pallojen kerhoista. Oikeastaan olen melko pettynyt, koska jollain kummallisella tavalla odotin, että tässä olisi ollut jotain ylevämpiäkin tavoitteita.
